I. Tapaus Keynes

← Takaisin artikkeliin ”Ei meillä ole varaa taiteeseen…”

Talousteoreetikkona ja pohjoismaisen hyvinvointivaltiokehityksen taustavaikuttajana tunnettu John Meynard Keynes oli myös suuri taiteen ystävä ja yksi merkittävimmistä taidehallinnon uudistajista 1900-luvulla. Keynes oli kantavia voimia eri alojen taiteilijoiden ja ajattelijoiden ns. Bloomsburyn ryhmässä. Keynes seurasi laajasti paitsi taidetta, myös humanistisia ja luonnontieteitä. Keynesin näkemys taloudesta, ja sen perusyksiköstä ihmisestä, oli läheistä sukua monille 1900-luvun merkittävimmille taiteellisille ilmiöille. Taiteilijoiden työn taloudelliset haasteet tulivat Keynesille tutuksi ystävien kautta ja niitä helpottaakseen hän keräsi taidetta, perusti lukuisia yhdistyksiä taiteen tukemiseksi ja lopulta British Art Councilin joka on toiminut myös suomalaisen taidetoimikuntajärjestelmän esikuvana.

Keynesin keskeinen havainto oli, että markkinatalous ei pysty pitämään yllä kaikkia mielekkään elämän kannalta oleellisia toimintoja. Kulttuurin ja taiteen kehitys vaatii usein sellaista kaukokatseisuutta ja pitkäjänteisyyttä, joka ei istu lyhyellä tähtäimellä toimivien rahoitusmarkkinoiden ja yrittäjyysnäkökulman logiikkaan. Silti taide on oleellinen toiminto yhteiskunnassa, niin talouden kuin kaikkien muidenkin alojen kehittymisen näkökulmasta. Keynesille taide oli myös tärkeä yhteiskuntaa koossapitävä voima, jonka kautta välittyy oleellista informaatiota yhteiskunnan kulloisestakin tilanteesta.

Keynesin ja häneen vaikuttaneiden ihmiskäsitysten, mukaan ihmisen toimintaa ei voida selittää pelkästään rationaalisilla tekijöillä. Talouden perusyksikkönä toimiva yksittäinen kuluttaja tai investori ei aina tee itsensä saati kokonaisuuden kannalta parhaita mahdollisia päätöksiä. Päätöksiin vaikuttavat epärationaaliset tekijät kuten tunteet, uskomukset, vaihtelevat mielentilat ja perusteettomat vaikutelmat. Tämä puolestaan luo epävakautta markkinoille ja kansantalouksiin. Vakaan taloudellisen kehityksen takaamiseksi tarvitaan kollektiivisia organisaatioita kuten keskuspankki ja valtio, jotka voivat tasoittaa osittain epärationaalisista tekijöistä johtuvia talouden heilahteluita.

Keynesin ja hänen aikalaistensa näkemys ihmisyyden kompleksisuudesta on edelleen yksi taiteellisen ajattelun kulmakiviä. Kulttuuristen näkökulmien laajempi tuntemus hyödyttäisi nykyisiäkin talousteoreetikoita ja päättäjiä.