14.

Miksi taide ärsyttää

R

Usein tapahtuu niin, että kriittisesti yhteiskuntaan suhtautuvaa taiteilijaa nimitetään jonkin teoksen käynnistämän julkisen keskustelun myötä ”kohutaiteilijaksi”. Harva taiteilija kaipaa kuitenkaan itseisarvoisesti kohua – kriittisen keskustelun vähenemisen myötä taiteilijan yhteiskunnalliset kommentit saattavat vain ärsyttää erottuessaan viihteen konsensuksesta.

Taiteilijakoulutuksessa Suomessa ja ulkomailla painotetaan usein kriittisyyttä. Tullakseen ammattitaiteilijaksi opiskelijan on omaksuttava kyky tulkita kriittisesti taiteen ilmiöitä, yhteiskuntaa ja myös omaa työskentelyään. Taide tarvitsee kehittyäkseen ammattikriitikoita ja mitä suurimmassa määrin myös yleisön kriittisiä näkökulmia. Nykypäivänä kriittistä keskustelua käydään yhteiskunnassa ja mediassa vähenevässä määrin. Siksi taideteosten kriittiset näkökulmat saattavat tuntua liioitelluilta, vaikka ne pohjaavat usein pitkään taiteen traditioon.


Vallitsevat poliittiset ja taloudelliset rakenteet ovat luonnonlakien sijaan ihmisen luomuksia, jotka voidaan tarpeen mukaan korvata paremmilla.


Kriittiselle taiteelle on eri puolilla maailmaa ja eri aikakausina muodostunut lukuisia eri merkityksiä. Sama koskee kriittistä filosofiaa, teoriaa ja ajattelua yleensä. Kaikille näkemyksille on kuitenkin yhteistä se, että yhteiskunta, ja taide osana yhteiskuntaa, nähdään erilaisten käytänteiden, arvojen ja teorioiden kautta muodostuneena kokonaisuutena, jonka kehittymiseen ihmiset aktiivisesti vaikuttavat. Vallitsevat poliittiset ja taloudelliset rakenteet ovat luonnonlakien sijaan ihmisen luomuksia, jotka voidaan tarpeen mukaan korvata paremmilla.

Kriittinen ajattelu kytketään nykyisin usein vasemmistolaisuuteen, vaikka kriittisyys on lähtökohtaisesti akateeminen hyve ja tarpeen kaikessa kehittyneessä ja vastuullisessa ajattelussa puoluetaustasta riippumatta. Kansainvälisellä taiteen kentällä kriittinen työskentely koetaan välttämättömäksi osaksi uskottavaa kulttuurista toimintaa.