10.

Taide on kommunikaatiota

R

Taide on aina kommunikaatiota, jonka viestit liittyvät muihinkin elämänalueisiin kuin kulttuuriin. Se voi olla lähtökohdiltaan yksilöllistä, mutta välittyessään eri tavoin osaksi yhteiskunnallista keskustelua se saa erilaisia merkityssisältöjä. Näitä välitysmekanismeja on tuettava mutta myös tarkasteltava kriittisesti.

Mistä tiedämme mitä yhteiskunnassa oikeasti tapahtuu ja mitä kansalaisille kuuluu? Entä mitä päättäjien mielessä liikkuu? Tiedonvälitys, lehdet, televisio ja internet tuottavat meille tietoa, mutta niilläkin on rajoituksensa. Media ei välty poliittisilta ja taloudellisilta kytköksiltä ja internetin keskustelufoorumeilla asialliset ajatukset sotkeutuvat helposti trollien tarkoitushakuisiin asiattomuuksiin. Mainonnassa ja markkinoinnissa pyritään rakentamaan myönteistä mielikuvaa tilaajan laskuun, ja välillä tuntuu, että imagon vaaliminen tosiasioiden kustannuksella leviää mainoksista viralliseenkin viestintään.

Massamedioista voi välittyä yleinen tahtotila, mutta yksityisempiä ja yksilöllisempiä viestejä ja näkökulmia ne eivät kovin hyvin välitä. Tiedonvälityksessä eivät aina näy asioiden ja henkilöiden taustat, tunteet ja maailmakuvat, ihmisyyden kompleksinen kokonaisuus, josta kuitenkin on oleellista olla perillä. Media ei sellaisenaan tuota visioita siitä, mikä on ajan henki ja mihin olemme mahdollisesti menossa. Ajankohtaisen informaation ja tilaaja–tuottaja-mallisen sisällöntuotannon rinnalle tarvitaan riippumattomia näkemyksiä siitä, miten maailma makaa ja millaisia rinnakkaisia todellisuuksia yhteiskunnassamme voi olla nyt ja tulevaisuudessa.

Taide on oleellinen kommunikaation muoto, jonka tarkoituksena ei ole vastata olemassa olevaan kysyntään tai palvella tilaajan tarpeita. Toki tilaustaidettakin tehdään, ja se voi olla tasoltaan hyvin korkeatasoista, mutta silloin vaaditaan valistunutta asennetta myös tilaajalta. Taiteen keskeisenä tehtävänä on yllättää ja joskus myös hämmentää, tehdä ja tuoda näkyväksi jotain, jota emme ole osanneet odottaa. Tämä ei läheskään aina tarkoita huimaa showta tai silmiä hivelevää kauneutta, sillä sitähän me jo osaamme odottaa, hyvän shown tai kauniin maalauksen kuva on jo valmiiksi mielessämme. Voimme tilata taiteilijalta mielikuvaamme vastaavan teoksen, mutta silloin me jäisimme itse paitsi aidosti uuden näkökulman kokemiselta ja samoin jäisivät kaikki muutkin ihmiset.


Taide voi nostaa esiin ja tulkita yksilöllisiä kokemuksia, tunteita, mielen sisäisiä liikkeitä, julkisen pinnan alaista ihmisyyttä.


Silloin kun taiteilijoiden sallitaan valita vapaasti kiinnostuksen kohteensa ja työtapansa, voidaan odottaa taiteen välittävän viestejä ympäröivästä todellisuudesta ilman muille medioille ominaista tarkoitushakuisuutta. Toki sama pätee riippumattomaan journalismiin ja tieteeseen, mutta taiteen ohella myös näiden alojen toimintamahdollisuudet uhkaavat kaveta. Taide voi nostaa esiin ja tulkita yksilöllisiä kokemuksia, tunteita, mielen sisäisiä liikkeitä, julkisen pinnan alaista ihmisyyttä. Kyky havaita ja ymmärtää elämää kokonaisvaltaisesti on oleellista kaikelle yhteiskunnalliselle kehitykselle, myös taloudelle. Tunteet, julkilausumattomat ajatukset, sisäiset pelot ja alitajuiset pyrkimykset ovat neurotaloustieteen mukaan jopa tietoista rationaalista puolta oleellisemmassa roolissa tehdessämme taloudellisia ratkaisuja. Taiteen tuottamat näkökulmat voivat siis olla jopa oleellisia kansatalouden tai politiikan ilmiöitä ennakoitaessa.

On aivan selvää, että suurin osa taiteilijoista pitää taidetta kommunikaationa. Sellaisena se käyttää monenlaisia mediaa. Myös näyttely tai esitys erilaisine mekanismeineen ja syntyhistorioineen tulee nähdä osana mediaa. Näyttely mediumina, esimerkiksi temaattinen yhteisnäyttely kykenee kokoamaan yhteen erilaisia viestejä, koostamaan ja painottamaan niitä eri tavoin.

Taiteen viestit leviävät monella tavalla. Taide kommunikoi yleisön kanssa suorien kokemusten lisäksi uutisina, kritiikkeinä ja nykyään moneen suuntaan vellovana keskusteluna sosiaalisessa mediassa. Pelkkä uutinenkaan ei ole koskaan neutraali: uutiseksi valikoituminen kertoo valinnasta ja vallankäytöstä, siitä mikä merkittäväksi koetaan.

Käsitys taiteen keskeisistä teemoista tulee ymmärretyksi usein vain välitettynä – kaikki eivät voi kokea kaikkea taidetta suoraan. Kulttuurijournalismilla on näin tärkeä rooli kertoessaan laajemmalle yleisölle aikamme merkittävästä taiteesta ja tarkastellessaan sitä myös kriittisesti. Pelkän informaatiota välittävän tai vain trendejä seuraavan pintajulkisuudessa elävän taidepuheen sijaan elävä – asiantunteva ja kriittinen – kulttuurijournalismi on paras tae sille, että taiteesta tulee mahdollisine uusine näkökulmineen elimellinen osa laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.