5.

Taide luo terveyttä ja hyvinvointia

R

Taiteen, terveyden ja hyvinvoinnin suhteista on tehty lukuisia tutkimuksia, joissa on kyetty osoittamaan taiteen jopa fysiologinen merkitys paremmalle elämälle. Vaikka jo antiikin kreikassa uskottiin huilumusiikin parantavan masennuksen, on silti syytä muistaa, että huilistit eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia. Taidetta voi epäilemättä käyttää apuneuvona, mutta sen alkutuotantoa tuskin kannattaa alkaa ohjailla osaksi sosiaali- ja terveystointa. Kaikki taiteilijat eivät myöskään ole yhteisötaiteilijoita – vaikka heidän luomaansa taidetta voisikin käyttää yhteisöllisesti. On siis ehkä syytä tukea itseisarvoista taidetta ja antaa muiden keksiä sille terapeuttista käyttöä – jos toki tukea tuota keksimistäkin.

Taiteen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin ei ole helppo alue, mittareiden kehitys on kesken ja kausaalisuhteitakin on toisinaan vaikea todistaa. Suurin osa tehdystä tutkimuksesta – oli sitten kyse varsin spesifeistä aiheista tai myös taiteen laajemmasta vaikutuksesta – kuitenkin osoittaa, että taiteen harrastamisella on selvä yhteys parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. Esimerkiksi Uumajassa vuonna 2001 väitelleen ja kahdeksan vuoden ajan 25 000 ihmistä tutkineen B.B. Konlaanin tutkimusten mukaan taiteella on selkeitä fysiologisia vaikutuksia: kulttuuritoimintaan osallistuvien ihmisten ns. hyvinvointihormonien, adrenaliinin ja prolaktiinin, arvot olivat korkeammat ja vastaavasti verenpaine alhaisempi. Konlaan summaa: ”Taiteellinen tila on psykofyysinen, elämänvoimainen tila, jolla on fysiologisia, hormonaalisia ja entsymaattisia vaikutuksia.”


Meillä satsataan esimerkiksi valtavasti kolesterolin alentamiseen, vaikka kulttuuriharrastuksilla olisi yhtä suuri vaikutus terveyteen.


Jos Suomessa kiinnitettäisiin taiteen hyvinvointivaikutuksiin edes pieni osa siitä, minkä esimerkiksi urheilu ja liikunta saavat osakseen, olisi tällä epäilemättä merkittäviä kansanterveydellisiä seuraamuksia. Museo-lehteen (2/14) haastatellun neurologi Markku T. Hyypän – hän käyttää argumenttiensa pohjana laajoja epidemiologisia tutkimuksia Ruotsista (1996), Norjasta (2011) ja Suomesta (2014) – mukaan: ”Kulttuuriaktiiville näitä lisävuosia tulee kolmesta neljään verrattuna sohvaperunaan, joka ei juurikaan harrasta kulttuuria. Se on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi laihduttamisen tai terveysliikunnan antama lisäys elinvuosiin. […] ”Jos nyt olisi käytössä selkeää tilastotietoa, voitaisiin verrata, mitä tapahtuu, jos museolaitoksen toimintamahdollisuuksia rajataan. Meillä satsataan esimerkiksi valtavasti kolesterolin alentamiseen, vaikka kulttuuriharrastuksilla olisi yhtä suuri vaikutus terveyteen.”

Taiteen hyvinvointivaikutuksissa kyse ei kuitenkaan ole pelkistä fysiologisista vaikutuksista. Tutkimustuloksia alkaa olla jo runsaasti tarjolla taiteen sosiaalisista ja yhteisöllisistä myönteisistä vaikutuksista – puhumattakaan elämänlaadusta, sekä objektiivisesta että subjektiivisesta. Taideharrastusten merkitystä voidaan tarkastella myös sosiaalipoliittisesti; esimerkiksi sosiaaligerontologian professori Antti Karisto on nimittänyt kulttuuritoiminnan ja taiteen sosiaalisia vaikutuksia ”näkymättömäksi sosiaalipolitiikaksi”, koska taiteen ja kulttuuritoiminnan avulla ihmiset voivat kartuttaa voimavarojaan ja löytää uusia keinoja hyvinvointinsa parantamiseksi.